Ruuhka-aika

Joen hyvällä paikalla oli valmiina paikalliset kalamiehet. Lääniä oli sen verran, että kyllä ulkomaalaisetkin samalle apajille mahtuivat. Miehet lähtivätkin aika nopeasti pois. Pari heistä otti painimatsin, joka minulle jäi arvoitukseksi vakavuudessaan. Täällä miehet voivat mittelöidä huvinkin vuoksi. Huvi tosin näyttää minun silmissäni aina tosipaikalta.

Minun hupini on innostua. Se tapahtui näidenkin pussukoiden kanssa. Kuinka hauskaa olisikaan tehdä monta pussukkaa oikein hyvällä maulla. Vähän nahkaa ja helppoja kiinteäsilmukoita. Jotenkin näin tilanteen hyvänä sarjatuotantomahdollisuutena.

Sarjani loppui ensimmäiseen. Oli todella vaikea ommella käsin nahkaa. Silmukat sojottavat sinne ja tänne. Nahka ei istunut hyvin pussukkaan.

Käyttöön otin kuitenkin, sillä käsintehty saa näyttää käsintehdyltä. Nahkaa on vielä jäljellä ja koukkukin luultavasti sutii tulevaisuudessa. Enää ei tarvita kuin ompelukone. Ehkäpä sitten sarjatuotantoni jatkuu, kun saan sen.

Jälkimainingeissa kokeilin vielä nahatonta versiota. Se sai hyvälle mielelle.

Kalamiesten jälkeen tuli paimen. Hänellä ei ollut mihinkään kiire. Mongoliakin sujui, sillä mies puhui selkeästi ja osasi tulkata ulkomaalaisenkin puhetta.

Kiire oli hänen lampaillaan ja vuohillaan. Ne pinkaisi joen yli väärästä kohtaa. Paimenella tuli äkkiä kiire johdattaa eläimet oikealle reitille.

Paimenen jälkeen tulivat hevoset. Ne ovat puhtaasti lihakarjaa. Säikkyvät todella helposti ihmistä. He kuitenkin rohkenivat tulla lähelle syömään. 

Näin tällä kertaa: Mongolialainen ruuhka-aika maalla.

Jakki

Kaikkihan lähti siitä, että löysin pääkaupungista mitä ihaninta jakkivillalankaa. Se ihanuus oli turistikaupassa, turistihinnoilla. Sinne jäi. Sen jälkeen alitajunnassa sykki kuitenkin halu saada paikallista lankaa. Erään kerran tapasin kotikaupungissa kauppiaan. Hän lupasi jakkilankaa Naadamin jälkeen. Siispä odottelemaan!

 Sitten koitti päivä, kun hypistelin käsissäni itsetehtyä mongolialaista jakinvillalankaa. Ruskeana sitä on tarjolla runsaasti. Harmaan värisiä jakkeja ei useasti näe, joten harmaata lankaakin on vaikeampaa saada.

Muutenkin taidan pitäytyä luonnonmukaisissa väreissä. On vähän kyseenalaista, millä väreillä paikalliset värjäävät lankoja. Luulen niiden tulevan Kiinasta. Ja pelkäänpä pahoin, ettei siellä suunnilla välitetä värien myrkkypitoisuuksista...

Minun tekeleestä tuli yhdenlainen karvapallo. Harjasin neulepintaa, jotta tuntuma olisi vieläkin pehmeämpi. Käsittelyn jälkeen olin vähän kauhuissani. Jälki ei ollut kovinkaan kaunis tai sellainen, miksi sen olin kuvitellut. No, jakki itsessäänkin on aikamoinen takkukasa, joten olkoon tekeleeni nyt muistona itse eläimestä.

Nyt tarvitaankin vähitellen lämmintä päälle. Tänään tuli ensilumet. Ei sitä tosiaan enää päivällä ollut kuin vuorilla. Aurinko lämmittää ilmaa ja mieltä...

Salomoninsolmu

Jakkihärkä festivaaleilta emme saaneet juuri yhtä tiettyä lankaa ostettua. Käteistä ei ollut tarpeeksi ja eihän täällä millään kortilla maksella. Mutta mainos saatiin Ulaanbaatarin tehtaasta, josta löytyisi kašmiria, lampaan ja jakin villaa. Sinnepäs siis!

Tehdas tosiaan oli tehdas, jossa ei sen koommin lankatuotteita ollut esillä. Onneksi mukana oli paikallinen ystäväpariskunta. He toimittivat hienosti asiani ja kohta edessäni oli tuote-esite. Siitä oli helppo napsia mieluisat tuotteet.

Mutta taaskaan ei mahdollisuutta maksaa kortilla. Milloin sitä ihminen muistaa ottaa tuhatlappusensa mukaan! Täällä siis maan valuutta, Tukruk on satasissa ja tuhansissa. Rahan puuttuessa mukaan lähti sitä halvinta lankaa, lammasta. Ja hyvä niin, nyt on helpompaa opetella ohuen langan saloja.

Koukutin salomoninsolmuja tiheästi, jottei tulisi mielleyhtymää miesten verkkopaidoista. Huoli oli kuitenkin turha. Solmut ovat yhdessä kauniita ja herkkiä. Juuri sopiva kaulaan kiedottavaksi!

Myrsky

Tummat pilvet ja hiljaiset salamat. Sitten yhtäkkiä kova tuuli, joka tuo mukanaan sateen. Myrsky voi olla kovakin, riippuen tuulesta. Se puhaltaa niin, että karahkat ja irtoroskat nousevat ilmaan. Hiekkaa on joka paikassa, vaikka näillä main ei hiekkamyrskyä ole siinä määrin kuin Gobin erämaassa.

Myrsky on myös kaunis. Pilvet ovat hattaroita ja muodostavat monenlaisen värikirjon. Aivan kuin värit tanssisivat taivaan ja maan välillä leikkien auringon valon kanssa.

Kuviot sukkaan on kopioitu Muita Ihania -blogista. Ohjeen löydät tästä

Villasukat ovat yhdelle pienelle, ihanan vilkkaalle pojalle.

Hän taitaa olla oman perheensä pieni myrsky.

Syyssukat

Tänään paikallisilla alkoi koulut ja päiväkodit. Ne siis aloittavat lomansa kesäkuun ensimmäinen päivä ja jatkavat toimintaa syyskuun ensimmäisenä. Monet lapset ovat kirmailleet maalla isovanhempiensa luona. Maaseutu taitaa olla kaikkien suosiossa, sillä siellä on tilaa touhuta. On hevoset, lampaat, jurttahurtat ja vuohet. On lehmien vasikat, joilla isoisän valvovan silmän välttyessä on kivaa ratsastaa. On hevosen maitoa ja tuoretta jogurttia.

Kielikoulussamme opetettiin, että syksy alkaa heinäkuun kesäjuhlan, Naadamin jälkeen. Itse näin syksyn merkkejä luonnossa vasta tänään. Kävelyreitit lienee menneet koivikoiden ohi.

Luonnosta on helppo saada inspiraatiota neuleisiinkin. Halusin välttää sen kummempia kuviokikkailuja. Joskus on mukavampaa vain kutoa samalla, kun tekee sitä toista keskittymistä vaativaa.

Lankat olivat sitä mitä sain: toiset paksumpia kuin toiset. Siksipä sukkien reunat ovat yhtä perunapeltoa. Mutta sepäs siinä se hauskuus onkin, että pitäessä ei huomaa mitään.