keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Suojapussi kelalle


Meidän rahti Mongoliasta ei tullut sovittuun aikaan, joten kesä meni ilman monia tarpeellisia asioita. Mies esimerkiksi halusi ostaa uuden vavan ja kelan, koska kyllähän kesällä vaelluskalaan täytyi päästä. Uuteen kelaan hän tarvitsi suojapussin. Sellaisenhan olin jo pari vuotta sitten tehnyt, mutta enhän mitoista ja muodosta muistanut mitään!

Alla siis tulevaisuuden varalle teko-ohjeet. Ja sen verran käytännöllinen pussukka, etteikö tuon voisi joululahjaksi erä- ja kalajormille tehdä. Suuaukon kuminauha tuli käyttäjän mielestä vähän liian tiukkaan, mutten alkanut sitä työstämään uudestaan.

Ja tämmöisen teon jälkeen, meille ilmoitettiin, että rahti on löytynyt! Mongolialainen rahtifirman työntekijä oli ottanut vain lähetyskuluista maksetut rahat ja jättänyt meidän aarteet varastoon. Emme olisi ikinä saaneet näitä tavaroita, jos ei meidän paikalliset toimiston työntekijät olisi olleet niin ahkeria. Hehän olivat ottaneet selvää, missä miehen vaimo asuu. Käyneet hänen luonaan maitoteellä ja vakuuttaneet, miksi on todella tärkeää saada tavarat lähetettyä. Vaimo oli näyttänyt varaston, jonka ovet aukaistiin myöhemmin poliisin toimesta. Tässä näkee taas niin kovin kulttuuriset seikat, kuinka tilanteissa toimitaan. Kyllä ihan kiitollisin mielin ollaan!

Rahdin mukana tuli siis vanha kelapussukka, jonka kuvan laitan tänne muistoksi tulevaa varten.

Leveys n. 22 cm ja pituus n. 41 cm. Kangas tarpeeksi sähäkkää, että näkee kasvillisuuden seasta.



Kulmista pois 3 cm.

Kuminauhakuja aika leveäksi, sillä kangas on jämäkkä.

Läpän leveys n. 10cm ja pituus 14 cm.

Läppä n. 9 cm ulos reunasta. Kiinnitin ihan vain siksakilla pussiin. 

Lopuksi kuminauha. Läpän kohdalta kuminauhaa ei ole, jotta läppä istuisi paremmin eli ei menisi kurttuun kuminauhan kutuistumisen myötä.



tiistai 4. syyskuuta 2018

Sydänpussukka

  



Kas, on tainnut taidot ruostua kahden vuoden aikana. Mongoliassa en surrautellut kuin kerran ja sekin parin piston verran. Kone oli toimi ilman sähköä, potkutekniikalla. Meillä taitaa ne koneet olla museoissa tai tuunattuna pöydiksi.  

Nyt iloni on siis ylimmillään, kun saan toteuttaa itseäni. Tässä pohdin, että melkein joka toinen ompelua ilahduttaa onnistumisellaan. Välistä on miettinyt, onko ompelu harrastuksena rentouttavaa ja inspiroivaa. Sitä kun pakkaa aikalailla ärsyttämään, jos joku tekele ei kertakaikkiaan onnistu. Tässä pussukassakin kohdistuksia ei ole ja nurkalla puolella olisi voinut käyttää samansävyistä lankaa.

Sydänpussukka on synttäreille. Tarkoituksena on käyttää sitä lahjapaperina. Sisään saa sujahtaa koru. Toivottavasti on tulevan 10 vuotiaan mieleen!

Ja hyi! Uskallan sen antaa kaikista epäonnistumisista huolimatta! ;)

Ohje Punatukka ja kaksi karhua blogista.
Piirsin itse sydämen. Sen vetoketjumitta on 12 cm. 

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Nahkapaperi





Viikonloppuna järjestettiin ensimmäinen Ommel -tapahtuma Espoon Suurpellossa. Se oli suunnattu ompelijoille kaikilla herkuilla. Itse osallistuin Outi Les Pyyn luennolle aiheena kierrättäminen. Luennossa käytiin selkeästi läpi tavaroiden lajittelua ja niiden jatkokäsittelyä. Esimerkiksi paljon kierrätystekstiileistä päätyy Afrikkaan, joka taas puolestaan on omanlaisensa aihe järkevyyden kannalta. Luento oli sen verran mielenkiintoinen, että suunnitelmissa on tutustua tarkemminkin luennoitsijan kotisivuille.

Ommel -tapahtuman sisäänpääsy oli ilmainen, josta siirry kiitokset järjestäjille. 
Paikalla oli omat ompelupajansa, joihin pääsi osallistumaan maksuja vastaan. Minä osallistuin nahkapaperikassin tekoon. Materiaali on uusi tuttavuus. Kovuutensa vuoksi, kassi piti upottaa veteen, jotta se pehmeni. Näin sen sai helpommin käännettyä nurjalle tai oikealle puolelle. 

On hienoa olla Suomessa, varsinkin kun pääsee tämmöisiin tapahtumiin. Kuitenkin mieli tekee työtä tottuakseen olla täällä ja jättää Mongolian ystäviä, arkea ja tapoja taakseen. Onhan se ymmärrettävää, että mieli on haikea näille maisemille.. .


perjantai 11. toukokuuta 2018

Kirjontaa kazakkien tyyliin








Suomen taitoliiton vuoden teemana on kirjonta! Itsellänikin on vähän kutkuttanut osallistua tämän teeman ympärille omalla työlläni. Inspiraatiota sain näistä kaverin kodissa olevista tyynynpäällisistä. Nämä työt ovat kazakkien tavaramerkki. Heidän pelkistettyt ketjupistojen juju on väreissä ja hienoissa kuvioissa. Ihastelen myös näitä väriyhdistelmiä. Itselleni on aina kovin vaikeaa löytää ne yhteensopivat ja kauniit värit. Tässäpä siis mallia kerrakseen!

Eli nyt kynä käteen ja piirtämään erilaisia muotoja. Se tapahtuu Suomessa, sillä muutamme takaisin tällä viikolla. Haikeus jää, sillä viihdyimme kovin asua täällä. Luonto, ihmiset ja kulttuuri on aina avartavaa. Näin käsityöläisen silmin Mngolia on mielenkiintoinen ja värikäs, materiaaleilta rikas maa.



sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Kashmir





Lampaat ja vuohet paimantavat yleensä yhdessä. Tässä paimen on ajamassa laumaa kotiin.


 

Vuohet ja lampaat erotetaan toisistaan. Tänä aamuna vain lampaat pääsevät laiduntamaan.



Vuohet joutuvat odottamaan kukin kerrallaan.  

 


Vuohi on villi. Jottein se karkaa, on se sidottu sarvistaan ja takajaloistaan.




Vuohet kammataan jotta talvivilla saadaan kerättyä. Tästä kuuluisesta kashmirista paikallinen saa kilolta 100 000 Tukrukkia eli noin 40 euroa.




Meidän poissaollessa Suomessa on havahduttu, kuinka fleece on ympäristölle haitaksi. Se on saanut Vuoden turhake 2017-tittelin Suomen luonto -lehden toimesta. Fleecekangas mm. päästää pesussa huomattavia määriä mikromuovipaloja ja kangasta ei voi kierrättää. Täten monet kuluttajat ovat päättäneet jatkossa boikotoida fleecen ostoa ja hankkia luonnonmukaisimpia tuotteita. Yksi näistä on kashmir. 

Täällä vuohia on enenevissä määrin. Se on tuottoisa eläin, sillä kashmirista saa paikallisten mittapuun mukaan hyvän hinnan. Villan suosio kasvattaa tarvetta ja tietenkin kysyntään pyritään vastaamaan. Nyt jo monet 'äilit' eli perheet kasvattavat vain vuohia, jotta saisivat hyvän toimeentulon. Vuohen liha on myös herkullista, joten eläintä voi monella tapaa hyödyntää.

Vuohi tosin on todelllinen maaperän kuluttaja. Mongoliassa on karjan ylituotanto. Siksipä suuret lammas- ja vuohilaumojen sorkat kuluttavat maata nopealla vauhdilla.  Vuohelle on vielä ominaista se, että eläin syö vihreän juurineen. Maa voi palautua tällaisesta tuhosta, mutta ei silloin, kun se on jatkuvaa. Nyt jo ollaan havahduttu suuren karjamäärän tuhoihin ja eroosion laajenemiseen. Toki täälläkin ilmaston lämpiäminen vauhdittaa tilannetta, mutta suurin ongelma ovat isot karjalaumat. Kuuluisa Gobin erämää laajenee.

Suomessa ei varmaan tule mieleenkään, että kashmirkin olisi tältä näkökulmalta luontoa tuhoavaa. Mainostetaanko tätä puolta siellä ollenkaan? On hienoa pyrkiä luonnonmukaisuuteen ja vastuullisuuteen. Ja fleecekankaan boikotoiminen on askel eteenpäin. Täytyy olla aika valistunut kuluttaja, jos tietää Mongolian maaperän tilanteen tältä kashmir-näkökannalta.

Mongoliassa asustelee myös jakkihärkiä. Niiden villa on lämpimämpää kuin kashmir-villa. Perusteluita löytyy netistä vaikkapa googlettamalla: yak vs chasmire. Monet tykkäävät, että jakin villa olisi myös pehmeämpää kuin kashmir. Jakit eli 'sarlakit' eivät kuluta maata syömisellään niin kuin vuohet. He jättävät juuret rauhaan. Yhdestä jakkihärästä saa enemmän villaa kuin vuohesta, sillä isoimmat härät voivat olla henkilöauton korkuisia. Härät asuvat korkealla vuoren rinteillä. Jakkilehmät vasoineen asuvat taas laaksoissa. Ja nyt keväällä saa ihastella maisemiin tulleita jakkihärän söpöjä vasikoita!






tiistai 1. toukokuuta 2018

Tuliaisten lopullinen muoto





Aikaisemmin kirjoitin ideastani viedä Suomeen tutuille huovutuskoreja. Sellaisia, joita saisi näppärästi kuljetettua. Tein itse askarteluhuovasta mallin. Siitä jatkotyöskentely jatkui niin, että tänään sain kuvattua oikeat huopakorit! 

Ensimmäisessä kuvassa on yksi prototyyppi. Tekijä oli tehnyt nurjalle puolelle tukikankaan, jotta kori pysyisi mukavammin kuosissaan. Kangas oli mielestäni kovin ruma ja kiinnike huovasta tehtynä liian raskaan näköinen, Onneksi into ei sammunut siinä vaiheessa, vaan ideoimme yhdessä lisää.

Korien värit ovat paikallisille aivan liian lässyt! Oranssi, sähkönsininen, ruskea ja ehkä meille suomalasille tutut 70-luvun värit ovat täällä enemmän suosiossa. Siksipä painotin monta kertaa, millainen maku on ulkomaalaisilla ja suomalaisilla. Aika rankasti tietenkin yleistetty -eihän joka suomalaisen koti näytä kliinisen valkoiselta! Mutta epäilen, että nämä värit ovat varmempia antaa ja saaja voisi olla tyytyväisempi.

Tässäpä näkee millainen lahjan antaja olen. Yritän kovin miettiä, millaisesta lahjan saaja pitää. Mitkä ovat lempivärit ja mieltymykset. Tietty, joskus menee täysin mönkään ja lahja ei ole niin mieluinen kuin olisin toivonut. Mutta jos lahja on saajallensa mieluinen, saa itsekin siitä ilon osakseen. Siksipä näitä korejakin suunnitellessa olen kyherrellyt innosta: jospa saankin jonkun ilahtumaan ikihyväksi!


Mongoliassa on tullut kevät ja sateet ovat saaneet maan viheriöimään. Toivotaan, että karja vahvistuisi. Paimentolaiset ovat olleet työntouhussa. Jakkihärkien, vuohien ja lampaiden vasikoiden on aika syntyä! Ja näyttä siltä, että paikalliset elävät vuoden kierron mukaan, sillä myös monet tuttumme ovat saaneet vastasyntyneensä syliinsä. Kevät on siis monella tapaa täällä uuden elämän aikaa!

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Villakurssi



 




Syksyllä oli aikamoinen onnen päivä! Minäkin pääsin kokeilemaan, miltä villa tuntuu käsissä.

Ihan aluksi maaseudun naiset olivat kerineet omat lampaansa. Me aluksi puhdistimme parhaamme mukaan villaa madoista, liasta ja ulosteesta. Aikamoista näpertelyä se olikin. Selvää en saanut, kuinka puhdasta sen olisi pitänyt olla. Itse pyrin ottamaan kaiken pois, jotta tekijällä olisi siistimmät työt.

Koska minulla poltatutti tehdä jotain itse, antoi työkaverini minullekin villaa. Se tosin oli jo koneellisesti puhdistettu ja karstattu valmiiksi. Eli ei tässä nyt ihan leveilemään pääse, kuinka pikku kätösin olisin tehnyt kaiken. 

Opettaja oli Ulaanbaattarista. Hän innostui kovin, kun sai opettaa ulkomaalaista. Kuviakin piti ottaa ja mallata ties kenen kanssa. Ohjeistusta en ymmärtänyt kovinkaan hyvin, mutta opettaja osasi taitavasti näyttää.






Viimeisintä vaihetta nurkkien huovuttamaisesta en ymmärtänyt kovin hyvin. Nurkkia piti pyöritellä makkaraksi ja leipoa tovin! Onneksi sen teki suurimmilta osaltaan opettaja. Tuntien jälkeen tekeleeni alkoi näyttämään siltä miltä piti: istuinalustalta.

Suunnittelin jo vaikka mitä hienoja tekstejä kirjottavaksi alustan päälle. Onneksi puhe tuli paikallisen kaverini kanssa. Hän osasi kertoa, ettei mongolialaiset istu kirjoitusten päällä. No höh! Mutta toisaalta istuuko suomalaisetkaan. Meillä on tietty sisustustyynyjä, joissa mukavia aforismeja, mutta eihän niiden päällä istuta.. Jatko saa jäädä mietintämyssyyn!


Suojapussi kelalle

Meidän rahti Mongoliasta ei tullut sovittuun aikaan, joten kesä meni ilman monia tarpeellisia asioita. Mies esimerkiksi halusi ostaa uude...