Huopakorit

Alkaa olla toinen jalka jo kotimaassa. Se tarkoittaa sitä, että vähitellen alan miettiä tuomisia. Haluan jotain vanhaa, jotain uutta ja jotain kätevää! 

Ystävälläni on huovutusfirma. Hän tekee melkein mitä vain. Monet tuotteet ovat olleet vahvasti mongolialaisia; kauniita, mutta liian eksoottisia suomalaiseen makuun. Niinpä mietin, josko ystäväni tekisi jotain, mitä tuttuni Suomessa voisivat käyttää. 

Näistä ajatuksista kehkeytyi huoparasia tai pikkuinen kori, miksi sitä nyt haluaa kutsua. Netistä   löytyi simppeli ohje, jota kokeilin prototyypeissäni. Korin kiinnikkeet tulisivat olemaan deeleissäkin käytettävät kangasnapit. En osaa niitä tehdä, joten tein samantyyliset virkkaamalla. Korit ovat tehty askarteluhuovasta. Oikea huopa on tietenkin paksumpi, joten koreistakin saa tulla isommat. Mittasuhteet toki voisivat olla samat, sillä nämä korit ovat sopusuhtaiset.

Vihreässä korissa nappasin kulmista palat pois. Mustassa jätin ne. Nyt pitäisi päättää, kumpi olisi kauniimpi. Molemmat näyttävät hauskoilta, joten päättämisen vaikeus on edessä.

Huopakoreja on helppo tehdä. Helpommaksi asian tekee se, että kuljettaessa ne menee litteään tilaan. Villa itsessään on aika kevyttä, joten matkalaukkuun mahtuu montakin koria. 

  

Ja mitäs tänne kuuluu. Paikalliset ovat aloittaneet valmistautumisen Tsagaan Saria, kiinalaista uutta vuotta varten. Juhla on monen viikon kestävä. Silloin käydään tuttujen luona syömässä. Pääruokana on bootseja eli suomalaisittain lihanyyttejä. Ja niitä nyt siis tehdään pakkaseen vierasvaraksi. Tuttuni tekee tuhat, toinen vain 700 ja kolmas 800 bootsia. Siinä onkin väkertämistä! Pitäisikö itsekin...

Talvifestivaalit

 

Tänään oli juhlahumua Ih Tamir joella, kun paikalliset olivat laittaneet parhaansa päälle! Harva oli normaaleissa toppatamineissa, sillä nämä festivaalit olivat ehdottomasti myös deelien juhlaa. Koko täällä oloaikanani olen katsellut vähän sillä silmällä paikallisten värimakua deeleissä ja paikallisissa asusteissa. Välistä tuntuu, että väriharmoniaa ei ole. Tärkeintä on saada mahdollisimman kirkkaita ja prameita kankaita yhteen. Tänään tärkeää oli se, että oli näyttävät karvakengät ja tuuheat karvalakit.

Jäähän oli tehty avanto juomaveden lämmittämiseen -näin luulen. Oli kaunista katsoa, kun joki virtasi aika vilkkaana. Kovat yöpakkaset ovat virrasta huolimatta saaneet tehtyä paksun jääkerroksen. Mies kävi eilen kalassa ja kokeili metrin pituisella kairalla tehdä reikää. Paikka paikoin se ei onnistunut, koska jää oli niin paksu!

Hauskinta oli katsoa aikuisten ilakointia. Suuri yleisösuosikki oli köydenveto. Sen toisessa päässä ei ollut toista ryhmää vaan paikalle oli tehty puupölkky, jossa köysi oli kiinni. Vetäjäporukka istui jonossa ja lähtömerkistä alkoivat hilaamaan itseään kohti tolppaa. Ajanotto loppui, kun viimeinenkin vetäjä oli koskettanut tolppaa. Kyllä oli hauskaa seurattavaa!

Alueella oli ollut lumenveistoa. Me näimme vain valmiita tekeleitä; kamelin, jakin, leijonan, kalan ja taisi siellä norsukin olla. Aika eksoottista, vai mitä. Oli siellä tietekin muitakin mongolialaisuuteen liittyviä tapahtumia: Luuneppailu jäällä, parkkipaikkojen painit ja pienoiskiväärillä tarkka-ammuntaa.

Luistelu on vielä aika vierasta. Pääkaupungista voi ostaa luistimet, mutta ne ovat paikallisille liian kalliit. Alla olevassa kuvassa mies oli saanut kaveriltaan lainaan luistimet. Hänen menostaan sai päivän parhaimmat naurut! Vauhtia piti olla, vaikka taitoja ei vielä ollutkaan. Hän oli kuin pyryharakka lentoon lähdössä!

Mongolialaiset sormukset

Mongolian hääsormuksisa on symboliikkaa, joka on mieleeni. Yllä on kuninkaan rannerenkaat, joita nainen pitää. Alla oleva sormus taas on kuningattaren rattaiden renkaat, joita mies pitää. Molemmat symboloivat iäsyyttä, sillä kuvio ei lopu. Sormuksiin löytyy monia muitakin selityksiä, mutta jokainen niistä pitää kiinni siitä, että nainen kantaa miehen tunnuksia ja mies naisen.

Nykyään perinteisin tunnuksin olevia sormuksia ei näy kovin paljon. Täälläkin halutaan olla muodikkaita ja nykyaikaisia. Sormukset eivät poikkea mielestäni millään tavoin Suomessa oleviin. Ja juttuhan on niin, että jos niitä sormuksia ylipäänsä vaihdetaan. 

Mongolialainen ystäväni kertoi, kuinka yksi elämäntarina on monille tuttu. Maalla ollaan lapsesta asti saman kylän poikien ja tyttöjen kanssa. Koulussa samalla luokalla ja teininä ihastutaan samoihin tyyppeihin. Rahattomuuden vuoksi teiniparit muuttavat nopeasti yhteen ja perustavat perheen. Heillä ei ole mahdollisuutta jatkokouluttaa itseään. Mikäs siinä, loppu voi olla hyväkin. 

Harmi vain, että tilastot kertovat muuta. Erolukemat ovat huikeat. Ystäväni uumoili, että yksi syy eroihin on nuoret nuoripari asuu vanhempiensa kanssa samassa jurtassa -tai ylipäänsä liian lähellä. Täällä on tapana antaa sukulaisille, mitä he pyytävät. Ei haittaa, vaikka itse kärsii siitä. Yhden nuorenparilta vanhemmat halusivat heidän kaikki rahat. Joka kuukausi oli vastassa sama tilanne. Sitä kesti siihen pisteeseen asti, että nuoripari erosi. Kaikkea siis tapahtuu ja nämä kertomukset ovat vain yhdeltä kantilta katsottuna. 

Takaisin sormuksiin! Minä innostuin sormuksien ikuisuus-symboliikasta ja tekaisin sukat DROPS Desing mallilla. Samalla sain kulutettua Gjestal Maija -langan jämiä, joista en muuten keksinyt mitään. Ohjeen seuranta jäi jossain kohdassa pois niin, että tuli tehtyä omia sovelluksia. Mulla malli on ihana. Kuin ketju ikuisuus-symboleja!

Novitan joulukalenterisukka 2017

Novita tempaisi joulukalenterillaan sukat, jotka osoittautuivat mukavaksi projektiksi. Paljon opin uusia tekniikoita, sillä olen koko ikäni vain harrastanut kirjoneulesukkia. Kyllä siinä piti youtuben ohjevideoita selailla, että ymmärsi kikkailla oikealla tavalla. Onneksi on ihmisiä, jotka ovat olleet innokkaina näyttämässä nyppyjen, patenttineulomisen ja kennojen saloja!

Minulla ei ollut tarpeeksi 7 veljestä, joten jouduin turvautumaan Nalleen. L-koko kuitenkin osoittautui liian pieneksi. Kantapäästä eteenpäin kudoin jonkin aikaa, kunnes tajusin, ettei se tule mahtumaan kenenkään jalkaan. Kuvista näkyy hyvin, kuinka varsi kapenee aika lailla nilkkasta. Purkasin sen verran, että sain säärystimet. En rohjennut purkaa koko vartta, sillä sen verran haastavaa kutominen oli. Ensimmäinen tekele on kuitenkin ensimmäinen ja ilo syntyi siitä, että olin saanut aikaiseksi joitakin kuvioita.

Kuitenkin kaunis malli jäi kummittelemaan. Ehkäpä joku päivä otan tämän mallin uudestaan projektin alle. Nämä säärystimet voisivat olla sopivat pikkuihmiselle. Tai mitä jos ne ovat sittenkin ranteen lämmittäjät?