Villalankaa kiitos!

Jos oikein tarkasti katsoo, voi nähdä maassa jotain vihreää tulevan. Tuntuu kuin kevät tulisi ryminällä! Vastahan sitä värjöteltiin pakkasissa. Onneksi kevät tulee. Täällä karjaa on taas kuollut nälkään ja tauteihin. Jotkut kylät ja alueet ovat suljettu suu- ja sorkkataudin vuoksi. Sinne ei saa mennä, jos ei ole suunnitellut jäädäkseen.
Karjaahan täällä on enemmän, mitä maa pystyy elättämään. Viime kesä oli myös haastava, sillä vettä ei tullut oikeaan aikaan ja maa kärsi kuivuudesta. Eli karjan ylituotanto ja kuivuus ovat olleet rankkkoja paimentolaisille.

Olenkohan minä jo ihan maalaistunut täällä, kun niin kovin tykkään puhua karjasta? Karjaa, siis hevosia, lampaita, jakkihärkiä sekä vuohia on ollut joka paikassa! Kiipeilimme tässä taannoin vuorelle. Tunsin oloni muuten aika jäykäksi ja kömpelöksi, sen verran jyrkkiä kohtia välistä oli. Mutta eläinten jätökset eivät loppuneet missään vaiheessa. Ne kyllä etsivät ruokaa joka paikasta!

Ja sitten aasin siltana minun etsintöihin. Pitäisi vielä enemmän etsiä, sillä haluaisin viedä Suomeen enemmän villalankaa. Nämä rullat hankin Ulaanbaattarista. Halusin välttämättä ostaa sellaisia ei turvallisia -värejä.  Joskushan sitä pitää revitellä!
Lagat tulevat haastamaan minua myös paksuutensa vuoksi. Ne ovat yksisäikeisiä. En tiedä, miten niitä saa kauniisti monisäikeiseksi. Yksi tapa on tehdä ketjuvirkkausta, mutta pinnan epätasaisuus epäilyttää. Ehkä se on kotimaassa rukin hankkimisen vuoro...

Hamonen -vai kauluri sittenkin

Me päästiin käymään valkoisella järvellä eli paikallisesti sanottuna Tsagaan nuur:lla. Sinne joutuu ajaamaan todella huonoa ja möykkyistä arotietä pitkin. Haastavaksi tien tekee se, että tiessä on purkautuneen tulivuoren heittämiä laavakiviä. Kroppa kyllä aktivoituu ihan itsestään tekemään kuntopiiriä, kun siinä auton mukana saa heilua joka suuntaan! Kävimme katsomassa vanhaa kraateria. Nähtävän arvoinen. Suosittelen jos täällä päin samoilee.

Ja se järvi on itsessään niin kaunis! Miten jää voi ollakin niin monisävyinen! Suosikkini on ehdottomasti turkoosi. Vihreäkin kyllä sävähdyttää. Eipäs niitä kameraan saa ikuistettua. Hyvä, että jotain jää muistoksi mieleenkin.

Minun hamosenikin täytti värikylläisyyden kriteerit. Laitoin likoon kaikki, mitä löysin kaapista. Eli sen keltaisen seiskaveikan ja samaisen kelta-pinkki-valko-sävyisen raitalangan. Ihan ei tullut niin kuin päässäni suunnittelin. Uskon, että joskus sekin päivä koittaa. Onneksi pieni mieli tykkää. Tuossa järvellä kylmissäni ollessani, löysin toisenkin hyvän käyttötarkoituksen. Helma oli sen verran suuri ja pitkä, että hamonen oli oikein passeli myös kauluriksi.

Ohje: Omasta päästä, mutta idea lähti Dropsin sivuilla olevasta Sunny Hug -ohjeesta
Lanka: Novitan Seitsemän veljestä
Paino: 190g . Hamonen sopii noin 8-10 vuotiaille.

Kenkien värjäys

Sain tänä vuonna yhden oudoimmista ja hauskimmista synttärilahjoista ikinä! Se oli nimittäin nahkakenkien värjäykseen tarkoitettu syvän ruskea maali.

Kenkäni ovat ihanan mukavat jalassa. Niillä on samoiltu vuorilla ja istuttu työpaikan kokouksissa. Kieltämättä olen saanut kokea niitäkin hetkiä, kun nolona olen yrittänyt vetää kenkäni piiloon pöydän alle. Paikallisilla naisilla on hienot nahkavarsisaappaat tai poronkarvasaappaat. Kengät ovat aina moitteettomassa kunnossa. Ja nämähän ihmiset tietävät nahan päälle! Pari viikkoa sitten tuli jo kommenttia käsilaukustani.
- Kuinka se voi näyttää noin vanhalta, jos ostit sen viime vuonna?
Siis kääk! Pitäisikö näitä jotenkin huoltaa, pyyhkiä, kiillottaa?

Takaisin kenkiin. Ensin ne täytyi tietenkin pestä. Tein sen kahteen kertaan, sillä noki ei hevillä lähde. Ohje neuvoi lopuksi pyyhkimään kengät valkopriillä. Eihän minulla sellaista varastossa ollut, joten  kynsilakka kuulosti yhtä uskottavalta.

Yritin suojata kenkien muut osat riisiteipillä maalarinteipin puuttuessa. Se ei nyt tähän hätään tepsinyt. Kengän valkoiset laidat olivat imeneet väriä, eivätkä lähteneet sillä kynsilakallakaan pois. Lohdutin itseäni sillä, että kenkien kanssa tulee kyllä rapa räiskymään ja samoilun jäljet näkymään. Puhtaanahan ne ei pysy sitten millään!

Kyllä minä olen niin iloinen tästä uudesta väristä! Miten römppäkengistä tulikin näin mieluisat! Seuraavaksi mietin värjätä nuo uudet villahousuni. Niistä kerroinkin aikaisemmin. Nekin ovat mukavat, mutta värimaailmaltaan liian pliisut. Ei kun värikarttoja selailemaan!