Alkaa olla toinen jalka jo kotimaassa. Se tarkoittaa sitä, että vähitellen alan miettiä tuomisia. Haluan jotain vanhaa, jotain uutta ja jotain kätevää!
Ystävälläni on huovutusfirma. Hän tekee melkein mitä vain. Monet tuotteet ovat olleet vahvasti mongolialaisia; kauniita, mutta liian eksoottisia suomalaiseen makuun. Niinpä mietin, josko ystäväni tekisi jotain, mitä tuttuni Suomessa voisivat käyttää.
Näistä ajatuksista kehkeytyi huoparasia tai pikkuinen kori, miksi sitä nyt haluaa kutsua. Netistä löytyi simppeli ohje, jota kokeilin prototyypeissäni. Korin kiinnikkeet tulisivat olemaan deeleissäkin käytettävät kangasnapit. En osaa niitä tehdä, joten tein samantyyliset virkkaamalla. Korit ovat tehty askarteluhuovasta. Oikea huopa on tietenkin paksumpi, joten koreistakin saa tulla isommat. Mittasuhteet toki voisivat olla samat, sillä nämä korit ovat sopusuhtaiset.
Vihreässä korissa nappasin kulmista palat pois. Mustassa jätin ne. Nyt pitäisi päättää, kumpi olisi kauniimpi. Molemmat näyttävät hauskoilta, joten päättämisen vaikeus on edessä.
Huopakoreja on helppo tehdä. Helpommaksi asian tekee se, että kuljettaessa ne menee litteään tilaan. Villa itsessään on aika kevyttä, joten matkalaukkuun mahtuu montakin koria.
Ja mitäs tänne kuuluu. Paikalliset ovat aloittaneet valmistautumisen Tsagaan Saria, kiinalaista uutta vuotta varten. Juhla on monen viikon kestävä. Silloin käydään tuttujen luona syömässä. Pääruokana on bootseja eli suomalaisittain lihanyyttejä. Ja niitä nyt siis tehdään pakkaseen vierasvaraksi. Tuttuni tekee tuhat, toinen vain 700 ja kolmas 800 bootsia. Siinä onkin väkertämistä! Pitäisikö itsekin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti