maanantai 12. helmikuuta 2018

Hattujen hurmaa







Sain kokea oikein pukujen juhlaa, kun vierailimme Ulaanbaattarin kansallismuseossa. Museo oli oikein mukava ja minulle kattava, sillä esillä oli myös paimentolaisten kädentaidot. Paimentalaisuuteen on kuulunut olla omavarainen ja sen mukaan osata elämiseen tarvittavat keinot. Oli nahkatöitä, aseita ja vaatteita. Kangaspuut näyttivät olevan liikkuvaan elämäntyyliin näppärän kokoiset.

Suuren vaikutuksen tekivät vanhat deelit ja päähineet. Asut sisältävät suuresti symboliikkaa, jotka vaihtelevat paikkakunnittain, niin kuin koko asun näyttävyys. Naiset keräsivät hiuksiansa koristaakseen päähineitä. Tarkoitan, että tuossa yhdessäkin kuvassa sivukoriste on ollut kantajansa vanhoista hiuksista tehdyt. Ja mitä pitempi helmiketju päähineessä oli, sitä varakkaammasta perheestä oli kyse.

Tästä kaikesta loistokkuudesta minun tekeleeseeni.  Ohje löytyy Nupunupu-blogista. Lanka on täältä ostettu jakin villaa. Se oli oikein mieluista työstää. Villa ei tuntunut pehmeältä, enemmänkin öljymäiseltä! Aivan kuin olisi saanut käsirasvat kutomisen ohella. Mistä lie johtunut...
Ja nyt sitten kutkuttavaan tulevaan! Mahtaako pipo jossain vaiheessa olla vitriinissä kertomassa historian havinasta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Neulotut linnut

Nyt vasta tajusin, että näille kahdelle linnulle pitäisi antaa nimet! Bling blingiä ei puutu ja pyrstökin on kovin juhl...