Meidän rahti Mongoliasta ei tullut sovittuun aikaan, joten kesä meni ilman monia tarpeellisia asioita. Mies esimerkiksi halusi ostaa uuden vavan ja kelan, koska kyllähän kesällä vaelluskalaan täytyi päästä. Uuteen kelaan hän tarvitsi suojapussin. Sellaisenhan olin jo pari vuotta sitten tehnyt, mutta enhän mitoista ja muodosta muistanut mitään!
Alla siis tulevaisuuden varalle teko-ohjeet. Ja sen verran käytännöllinen pussukka, etteikö tuon voisi joululahjaksi erä- ja kalajormille tehdä. Suuaukon kuminauha tuli käyttäjän mielestä vähän liian tiukkaan, mutten alkanut sitä työstämään uudestaan.
Ja tämmöisen teon jälkeen, meille ilmoitettiin, että rahti on löytynyt! Mongolialainen rahtifirman työntekijä oli ottanut vain lähetyskuluista maksetut rahat ja jättänyt meidän aarteet varastoon. Emme olisi ikinä saaneet näitä tavaroita, jos ei meidän paikalliset toimiston työntekijät olisi olleet niin ahkeria. Hehän olivat ottaneet selvää, missä miehen vaimo asuu. Käyneet hänen luonaan maitoteellä ja vakuuttaneet, miksi on todella tärkeää saada tavarat lähetettyä. Vaimo oli näyttänyt varaston, jonka ovet aukaistiin myöhemmin poliisin toimesta. Tässä näkee taas niin kovin kulttuuriset seikat, kuinka tilanteissa toimitaan. Kyllä ihan kiitollisin mielin ollaan!
Rahdin mukana tuli siis vanha kelapussukka, jonka kuvan laitan tänne muistoksi tulevaa varten.
Leveys n. 22 cm ja pituus n. 41 cm. Kangas tarpeeksi sähäkkää, että näkee kasvillisuuden seasta.
Kulmista pois 3 cm.
Kuminauhakuja aika leveäksi, sillä kangas on jämäkkä.
Läpän leveys n. 10cm ja pituus 14 cm.
Läppä n. 9 cm ulos reunasta. Kiinnitin ihan vain siksakilla pussiin.
Lopuksi kuminauha. Läpän kohdalta kuminauhaa ei ole, jotta läppä istuisi paremmin eli ei menisi kurttuun kuminauhan kutuistumisen myötä.
