Jollekin toiselle

Mikä vaikeus ja ihanuus!

Kun tekee toiselle sukkaa, paitaa tai nuttua, on siinä omanlaisensa jännitys. Välillä sitä saattaa miettiä monia yhteisiä hetkiä, joita tekeleen tulevan omistajan kanssa on kokenut.  Ajatuksiin sukeltaa niin, että kutomisen lomassa voi hyvinkin hörähtää nauruun, sillä vanhoja on hauska muistella. Toki joskus sitä vain katsoo televisiota ajattelematta sen koommin yhtään mitään.

Nyt tein paikallisen kaverini vauvalle sukat ja tumpput. Täällä ei oikein harrasteta käsineitä. Lapset voivat olla kovallakin pakkasella ilman pipoa ja lapasia. Välissä se toppatakkikin on unohtunut Siksipä oli kutkuttavaa miettiä, mikä olisi kaunista paikallisten silmissä.

Suomesta tuodut lankavalikoimat eivät ole huimat. Nämä kaksi veijaria pääsivät seulasta läpi. Ne ovat ihan nallea tai jotain muuta peruslankaa. Täällä paikalliset käyttävät kamelin tai jakin villaa. Ne ovat ihanan pehmeitä ja lämpöeristeisiä. Nytpä siis jännään, tuleeko kaverini vauvallensa tällaisia kovia koppuroita käyttämään!

Ja nyt lahja paikallisten tapaan läpinäkyvään pussiin! Mukaan lähtee myös ainakin kahden jos ei kolmenkin kilon karkkipussi.

Tuliaisia

Nykyään lienee niin, että tuliaisperinne on hiipumaan päin. Ainakin meidän suku kiertelee maailmaa sen verran tiheään, että tuliaisten arvo on hävinnyt. Ennemmin on mielenkiintoista kuula kohteesta. Mistäpä sitä tietää jos itsekin samoille paikoille lähtisi!

Mieheni toi matkaltaan Wienistä tuliaiseksi Sacher-kakun. Se tuliainen oli mieluinen, sillä teimme taannoin häämatkamme kyseiseen kaupunkiin. Kakulla juhlittiin pienokaisemme syntymää. Siitäkin on jo neljä vuotta, mutta kakkurasia muistuttaa edelleen juhlahetkestämme.

Tykkään kovasti, että tuliaista on voinut käyttää myös ihan hyödylliseen tarkoitukseen. Se on ollut puikkojeni ja ompeluksien pikkusälän paikka. Kokeilin aikoinani liitumaalia laatikon kylkeen. Puikot -teksti kului kuitenkin aika nopeasti pois ja liidut oli ties missä. Laatikko on saanut olla kovassa käytössä. Nyt se on jo vähän resu ja kaipaa maltillisempaa käyttöä. Puikot saa sukeltaa uuteen pussukaan.

Onneksi löysin torilta mukavan paksua puuvillalankaa. Ja vielä hauskemmaksi vain meni, kun pääkaupungista löysin kukkarokehyksen.

Kaikki siis sujui. Saakoon tämä puikkopussi olla tuliainen täältä Mongoliasta. Kertokoon sen pylväät ja silmukat omaa tarinaansa.