Nykyään lienee niin, että tuliaisperinne on hiipumaan päin. Ainakin meidän suku kiertelee maailmaa sen verran tiheään, että tuliaisten arvo on hävinnyt. Ennemmin on mielenkiintoista kuula kohteesta. Mistäpä sitä tietää jos itsekin samoille paikoille lähtisi!
Mieheni toi matkaltaan Wienistä tuliaiseksi Sacher-kakun. Se tuliainen oli mieluinen, sillä teimme taannoin häämatkamme kyseiseen kaupunkiin. Kakulla juhlittiin pienokaisemme syntymää. Siitäkin on jo neljä vuotta, mutta kakkurasia muistuttaa edelleen juhlahetkestämme.
Tykkään kovasti, että tuliaista on voinut käyttää myös ihan hyödylliseen tarkoitukseen. Se on ollut puikkojeni ja ompeluksien pikkusälän paikka. Kokeilin aikoinani liitumaalia laatikon kylkeen. Puikot -teksti kului kuitenkin aika nopeasti pois ja liidut oli ties missä. Laatikko on saanut olla kovassa käytössä. Nyt se on jo vähän resu ja kaipaa maltillisempaa käyttöä. Puikot saa
sukeltaa uuteen pussukaan.
Onneksi löysin torilta mukavan paksua puuvillalankaa. Ja vielä hauskemmaksi vain meni, kun pääkaupungista löysin kukkarokehyksen.
Kaikki siis sujui. Saakoon tämä puikkopussi olla
tuliainen täältä Mongoliasta. Kertokoon sen pylväät ja silmukat omaa tarinaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti