Kaikkihan lähti siitä, että löysin pääkaupungista mitä ihaninta jakkivillalankaa. Se ihanuus oli turistikaupassa, turistihinnoilla. Sinne jäi. Sen jälkeen alitajunnassa sykki kuitenkin halu saada paikallista lankaa. Erään kerran tapasin kotikaupungissa kauppiaan. Hän lupasi jakkilankaa Naadamin jälkeen. Siispä odottelemaan!
Sitten koitti päivä, kun hypistelin käsissäni itsetehtyä mongolialaista jakinvillalankaa. Ruskeana sitä on tarjolla runsaasti. Harmaan värisiä jakkeja ei useasti näe, joten harmaata lankaakin on vaikeampaa saada.
Muutenkin taidan pitäytyä luonnonmukaisissa väreissä. On vähän kyseenalaista, millä väreillä paikalliset värjäävät lankoja. Luulen niiden tulevan Kiinasta. Ja pelkäänpä pahoin, ettei siellä suunnilla välitetä värien myrkkypitoisuuksista...
Minun tekeleestä tuli yhdenlainen karvapallo. Harjasin neulepintaa, jotta tuntuma olisi vieläkin pehmeämpi. Käsittelyn jälkeen olin vähän kauhuissani. Jälki ei ollut kovinkaan kaunis tai sellainen, miksi sen olin kuvitellut. No, jakki itsessäänkin on aikamoinen takkukasa, joten olkoon tekeleeni nyt muistona itse eläimestä.
Nyt tarvitaankin vähitellen lämmintä päälle. Tänään tuli ensilumet. Ei sitä tosiaan enää päivällä ollut kuin vuorilla. Aurinko lämmittää ilmaa ja mieltä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti