Muistan, että tarkoituksenani oli tehdä siisti ja mukavan oloinen paita. Sellainen, joka sopisi kivaksi piristykseksi farkkujen kanssa. Mallikin löytyi. Tosin en muista mistä. Puikot heilui aika mukavaan tahtiin. Kauluksessa oli ongelmia niin kuin aina. En ymmärrä, miksen ikinää saa silmukoita sopiviksi. Valmista kuitenkin tuli.
Tästä paidasta tuli kuitenkin kaappipusero. En ole käyttänyt sitä yli vuoteen. Ylhäällä oleva kuvio tekee mielestäni hartioista suuren näköisen. Ja liian iso silmukkamäärä vain pahentaa tilannetta. Hihat taas puolestaan ovat liian kapeat. Lopputuloksena on ihan epäsuhtainen tekele.
Purkamaan en ala. Nämä kuvat saavat olla muistona kuvioista ja lankavalintakämmistä. Annan tämän jollekin tarvitsevalle.
Mongolia on ihana maa siksi, että aurinko paistaa lähes joka päivä vuoden ympäri. Minä yritän olla kiitollinen, että olen saanut elää pari vuotta nauttien valohoidosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti